Kotoisasti Senaatintorilla
Hieno tulla juhlimaan Helsingin ytimeen!
Senaatintori onkin meille eteläpohjalaisille oikein kotoinen paikka. Enkä tarkoita sitä, että osa esi-isistämme marssi samalle torille kesällä 1930 Vihtori Kosolan perässä. Vaan sitä, että Senaatintori on täynnä samaa antiikin arkkitehtuurin perintöä kuin pohjalaistalot. Löytyy keltaisia päätykolmioita ja valkoisia pylväitä. Mukava on myös katsoa aikaa valtioneuvoston linnan kellosta, jonka ilmajokelainen Könnin Jaakko kävi asentamassa paikalleen vuonna 1922.
Helsingin empirekeskustaa rakennettiin aikoinaan 25 vuotta. Se on kyllä aika kauan, mutta meillä meni Kyrönjoen tulvien kanssa vielä kauemmin. Kyrönjoen tulvasuojelutyö on Suomen historian pitkäaikaisin yhteen maaliin tähdännyt yhtäjaksoinen rakennustyö, 39-vuotinen urakka. Mutta mahtavia ja avaria paikkoja molemmat – Kyrönjoki ja Senaatintori.
Keisari Aleksanteri halusi rakentaa Senaatintorin ympäristöstä uuden Aleksandrian, ja Carl Ludvig Engel toteutti tuon ajatuksen oikein hyvin. Sen jälkeen tässä maassa on saatu aikaan vain yksi yhtä laaja yhden arkkitehdin piirtämä julkisten rakennusten ryhmä. Se on Seinäjoen kulttuuri- ja hallintokeskus, johon kuuluu kuusi Alvar Aallon rakennusta.
Senaatintorilla on uusi Aleksandria ja Seinäjoen Kansalaistorin ympärillä aukeaa tämän ajan Akropolis. Seinäjoella kukkula on tosin pienempi kuin Ateenassa, ja väkeäkin on Kansalaistorilla vähemmän kuin Senaatintorilla 7.-9. kesäkuuta, jolloin me tulemme taas tälle maan tärkeimmälle aukiolle, nyt aivan sopuisalla mielellä.
Anssi Orrenmaa
Senaatintorin juontava niksologi