tiistai 5. kesäkuuta 2012

Tarvitaanko puuseppää?

Komiaa koulutusta!

Vanha sanonta Puuseppää aina tarvitaan on voinut tuntua aikansa eläneeltä, jos miettii esimerkiksi huonekalujen halpatuontia tai betonirakentamista. Puun käyttö voi olla kuitenkin uuden nousukauden alussa. Puurakentaminen on kirjattu hallitusohjelmaankin painopisteeksi ja etenkin kaluste- ja puusepänrakennusteollisuudessa menee monella yrityksellä mainiosti. Puusta tehdään kalusteita, sisustuselementtejä ja kokonaisia taloja!

Puuseppiä ja alan koulutusta tarvitaan edelleen, sillä ammattitaito ja moniosaaminen ovat avainsanoja menestykseen. Aikuiskoulutus- ja teknologiakeskus TEAK on kouluttanut puuseppiä, verhoilijoita ja pintakäsittelijöitä jo reilun puoli vuosisataa ja tekee sitä edelleen. Näiden perinteisten ammattien rinnalle on tullut lukuisia uusia, joissa teknologia on oleellisessa roolissa.

Teollisuudessa tarvitaan robotiikan osaajia, cnc-koneenkäyttäjiä ja cad-suunnittelijoita. Ala onkin käsinkosketeltava sekoitus käden taitoja ja uutta tekniikkaa. Pohjanmaalla on puusepän taitoa arvostettu ja se tulee näkymään myös Häjyissä piroissa!

Koulutus esittäytyy Senaatintorilla omalla Komiaa koulutusta -teltallaan, joka löytyy torin keskeltä. Tule vetämään hihasta ja kysymään mitä koulutusmahdollisuuksia on Etelä-Pohjanmaalla. Voit yllättyä positiivisesti!

Tiina Rantakoski
Markkinointipäällikkö
TEAK, Teuva

www.teakoy.fi

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Me selvitähän tilanteista, joihin muut ei eres jouru!
Ammattikorkeakoulun opetusta markkinoidaan usein käytännönläheiseksi. Tämä sana ei kuitenkaan välttämättä kerro miten ja mitä ammattikorkeakouluissa opiskellaan. Kesällä Senaatintorille Pikkuusen Häjympien pitojen Häjykaffila on esimerkki todella käytännönläheisestä ja vaativasta oppimisprojektista.
Keväällä 2012 SeAMKin ravitsemisalalla ja muotoilussa käynnistyi ainutlaatuinen oppimisprojekti. Projekti tehdään yhteistyössä paikallisen yrityksen, Pirjon Pakarin, kanssa. Tarkoituksena on, että opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat Pirjon Pakarin kanssa yhteistyössä kahvilan - sen tuotteet, toiminnan, markkinoinnin ja ulkoasun. Diilissä molemmat voittavat: opiskelijat saavat oivan oppimismahdollisuuden sekä luovat yrityskontakteja ja Pirjon Pakari puolestaan arvokasta apua ideoinnista toteutukseen. Tuotekehitys kaffilassa tarjottavien tuotteiden osalta alkaa olla valmiina, pohjapiirustukseen on tarkasti suunniteltu linjastojen kulkusuunnat ja kapasiteetit, viranomaissuunnitelmat ovat valmiina ja sisutuksesta on nähty hieno eteläpohjalainen suunnitelma.
Oppimista isolla O:lla
Yhteistyö koulun kanssa luo haasteita sekä koululle että yritykselle. Yhteistyössä on otettava huomioon opiskelijoiden määrä, tuntiresurssien rajallisuus ja opiskelijoiden oppiminen, jolloin heillä tulee olla mahdollisuus myös tehdä virheitä. Projekti on kuitenkin antoisa sekä opiskelijoille että yritykselle ja hieno esimerkki ammattikorkeakoulun käytännönläheisestä opetuksesta. Projektin lausahrus: ”Me selvitähän tilanteista, joihin muut ei eres jouru!”, kertoo asenteesta, jolla yhteistyöhön lähdetään.
Opiskelijanäkökulmasta projekti on hieno oppimiskokemus ja vaatii jokaisen panostuksen. Projekti kerää yhteen kaikki ne taidot, joita olemme opintojemme aikana harjoitelleet. Kun soppaan lisätään vielä muu koulunkäynti luentoineen ja tentteineen, opinnäytetyön tikittävä aikataulu ja omat harrastukset, niin liemi alkaa olemaan suurinpiirtein valmis. Mihin tämä kaikki kuitenkin tähtää? Meitä valmennetaan työelämään.
Miksi sitten haluamme antaa kaikkemme projektin eteen? Tieto siitä, että kahvila todella palvelee 7.-9.6.2012 Helsingissä Senaatintorilla Pikkuusen Häjymmissä Piroissa. Silloin saamme esitellä rinta rottingilla oman työmme tuloksia ja muistella sitä kokemusta vielä keinutuolissakin. Häjykaffilassa on luvassa todellinen makumatka Häjyjen kotiseudulle ja tarjolla on Pirjon Pakarin tuotteista loihdittuja makuelämyksiä, jotka restonomiopiskelijat ovat luoneet. Makujen lisäksi kahvilan sisustus on jo itsessään näkemisen arvoinen, tervetuloa piipahtamaan kaffille!
Käy lukemassa lisää projektimme etenemisestä blogistamme (http://hajykaffila.blogspot.com/) ja osallistumassa kisaan osoitteessa http://www.seamk.fi/?deptid=8462.






Veera Korkeamäki
restonomiopiskelija


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Sorvin äärestä – kirjaimellisesti!

Kun muutin Etelä-Pohjanmaalle kuusi vuotta sitten, olin hämmästynyt siitä että lähes jokaisen pienen kylänraitin varrelta tuntui löytyvän yksi tai parhaassa tapauksessa kokonainen rypäs kaluste- ja tekstiilialan yrityksiä. Junantuomana hämmästelin seikkaa varmaan yhtä paljon kuin pohjalaiset ihmettelevät Itä-Suomessa matkaillessaan järvien määrää.

Joskus tuntuukin, että muotoilu- ja kalustealan osaaminen ja alan yritysten läsnäolo maakunnassa on opittu ottamaan itsestäänselvyytenä. Luovan alan huipulle pääseminen ja siellä pysyminen vaatii kuitenkin jatkuvaa panostamista ja ajan hermolla olemista. Näitä kehityshaluisia ja eteenpäin pyrkiviä yrityksiä onneksi löytyy.

Häjyt pirot on mahtava tilaisuus myös maakunnan kaluste- ja muotoilualan yrityksille. Tapahtumaravintola Epasteriassa nautitaan maakunnan ruokaa trendikkäiden epasten muodossa, mutta myös sisustuksessa, kalusteissa ja tarjoilijoiden asuissa näkyy paikallinen osaaminen.

Eteläpohjalaisia muotoilualan huippuja sekä tulevaisuuden tekijöitä esitellään tarkemmin Senaatintorille saapuvassa Designboksissa. Boksina toimii uudenlainen loma-asunto, MAJA. Moduuliajatteluun perustuvan MAJAn on suunnitellut muotoilija Naoto Niidome ja sen on valmistanut ähtäriläinen Koya.

Modernissa MAJAssa eteläpohjalaiset designtuotteet ovat esillä arvoisessaan ympäristössä. Kokemusta syventää MAJAssa pyörivä leffa joka kuljettaa yleisön Etelä-Pohjanmaan tehtaille katsomaan mistä Designboksin tuotteet ovat lähtöisin.

Etelä-Pohjanmaa on tarjonnut minulle muotoilualan koulutuksen lisäksi myös oman alan työtä, mistä olen kiitollinen. Viimeiset kuukaudet kalenteri on täyttynyt tiuhaan tahtiin Häjyihin pitoihin liittyvästä ahertamisesta. On ollut mielenkiintoista ja haastavaa olla mukana tekemässä näin suurta tapahtumaa. Ihan pian kääntyy auton nokka kohti Senaatintoria myös täältä Kurikan Jurvasta, kalustealan ytimestä. Torilla tavataan!

Johanna Laukkanen
Sisustussuunnittelija
Sella, Kurikka

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kotoisasti Senaatintorilla

Hieno tulla juhlimaan Helsingin ytimeen!

Senaatintori onkin meille eteläpohjalaisille oikein kotoinen paikka. Enkä tarkoita sitä, että osa esi-isistämme marssi samalle torille kesällä 1930 Vihtori Kosolan perässä. Vaan sitä, että Senaatintori on täynnä samaa antiikin arkkitehtuurin perintöä kuin pohjalaistalot. Löytyy keltaisia päätykolmioita ja valkoisia pylväitä. Mukava on myös katsoa aikaa valtioneuvoston linnan kellosta, jonka ilmajokelainen Könnin Jaakko kävi asentamassa paikalleen vuonna 1922.

Helsingin empirekeskustaa rakennettiin aikoinaan 25 vuotta. Se on kyllä aika kauan, mutta meillä meni Kyrönjoen tulvien kanssa vielä kauemmin. Kyrönjoen tulvasuojelutyö on Suomen historian pitkäaikaisin yhteen maaliin tähdännyt yhtäjaksoinen rakennustyö, 39-vuotinen urakka. Mutta mahtavia ja avaria paikkoja molemmat – Kyrönjoki ja Senaatintori.

Keisari Aleksanteri halusi rakentaa Senaatintorin ympäristöstä uuden Aleksandrian, ja Carl Ludvig Engel toteutti tuon ajatuksen oikein hyvin. Sen jälkeen tässä maassa on saatu aikaan vain yksi yhtä laaja yhden arkkitehdin piirtämä julkisten rakennusten ryhmä. Se on Seinäjoen kulttuuri- ja hallintokeskus, johon kuuluu kuusi Alvar Aallon rakennusta.

Senaatintorilla on uusi Aleksandria ja Seinäjoen Kansalaistorin ympärillä aukeaa tämän ajan Akropolis. Seinäjoella kukkula on tosin pienempi kuin Ateenassa, ja väkeäkin on Kansalaistorilla vähemmän kuin Senaatintorilla 7.-9. kesäkuuta, jolloin me tulemme taas tälle maan tärkeimmälle aukiolle, nyt aivan sopuisalla mielellä.










Anssi Orrenmaa
Senaatintorin juontava niksologi

maanantai 28. toukokuuta 2012

Aikuisten muskarit tarjoavat uusia kokemuksia musiikin parissa

Oletko aina halunnut kokeilla viulunsoittoa? Kiinnostaako kantele ja yhteissoitto? Tule siis mukaan aikuisten instant-muskareihin Pikkuusen Häjympiin Pitoihin! Muskareissa pääset tutustumaan viuluun ja 5-kieliseen kanteleeseen ryhmäopetuksen keinoin ammattiopettajien johdolla.

Muskareihin voivat osallistua kaikki yli 15-vuotiaat musiikista kiinnostuneet, omia soittimia tai ennakkotaitoja ei tarvita. Noin 45 minuutin pituisissa sessioissa otetaan haltuun soittimen perustaidot ja keskitytään sen jälkeen musisoimiseen. Kantelistit ehtivät muskarisession aikana soittaa useammankin kappaleen. Viulistit osaavat soittotunnin jälkeen takuuvarmasti soittaa Tuiki tuiki tähtösen.

Pohjanmaan taidetoimikunta ja Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikön Folkpolis-hankkeen tuottamat aikuisten kantele- ja viulumuskarit lanseerattiin ensimmäistä kertaa 16.5 Seinäkuun yössä. Silloin ensimmäiset innokkaat pääsivät osallistumaan muskareihin ja saivat kokemuksia yhteismusisoinnin iloista. Pikkuusen Häjymissä Piroissa muskareita on tarjolla kahtena päivänä, joten mahdollisuuksia on osallistua vaikka molempien soittimien ryhmiin.

Aikuisten muskarit järjestetään Cafe Agria -kulttuurikahvilassa, joka löytyy Tuomiokirkon kirkkotasanteelta.

Muskareiden aikataulu on seuraava:
to 7.6 klo 17-18 kantelemuskari
to 7.6 klo 18-19 viulumuskari
pe 8.6 klo 17-18 kantelemuskari
pe 8.6 klo 18-19 viulumuskari

Kanteleryhmään mahtuu 10 ja viuluryhmään 8 soittajaa. Paikkoja voi varata etukäteen sähköpostitse piia.kleemola-valimaki@minedu.fi (viulistit) ja silja.palomaki@siba.fi (kantelistit).


















Piia Kleemola-Välimäki
Säveltaiteen läänintaiteilija, MuT
Pohjanmaan taidetoimikunta

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Eteläpohojalaanen exposed

Irentiteetti on tämän päivän muatisana. Joka tuutista kerrotaan, kuinka tärkiä se on ja kuinka sen kasvua ja kehitystä pitääs tukia. Ja justihin sitä miältä mäkin oon. Mutta kyllä on vaikia ajatella, että mitä se oikeen oikiasti käytännös tarkoottaa. Onko olemas joku eteläpohojalaanen irentiteetti, ollahanko me tämän seurun ihimiset jotenkin tiätynlaasia, erillaasia, omanlaasia?

No joo, kaikki haluaa tiätysti olla tänä päivänä omanlaasiansa. Se on jotenkin hianoa, varsinkin kun kaikki oikiasti onkin tänä päivänä aika samanlaasia, ja siksi ehkä justihin haluaas olla erillaasia. Onpas monimutkaasta.

Sen nyt ainakin voi heti ensimmääseksi toreta, jotta eteläpohojalaaselle ei kenenkään pirä mennä sanomahan, jotta minkälaanen se on, taikka varsinkaan jotta minkälaanen sen pitääs olla. Se haluaa olla ittenäänen, ittellinen, ittetiatoonen, ittepäinen, itteriittoonen ja kaikkia muutakin mitä se voi olla itte. Koska siinä itte tekemises ja itte ajattelemises on sen olemisen perusta.

Jokkut sanoo sitä herravihaksi ja jokkut vapaurenrakkaureksi. Enemmän kai se on kuitenkin sitä, jotta meitä on vuasisatojen aijan opetettu ja ohojattu siihen, että itte pitää yrittää ja itte pitää pärijätä ja että itte on oman onnensa seppä. Niin että ei tartte auttaa, sanoo lapualaanenkin kun tervakuarman alle jäi.

Ja kun ajatteloo sellaasta trossaamista ja näyttämisenhalua, mitä sitäkin kyllä eteläpohojalaasista löytyy ripakopallinen, niin tuloo miälehen, että ehkä meis on jotakin äärimmääsyyren tautia. Sellaasta jota jo Topelius kauan sitten kuvas, että "liikkuvampana, kiihkeämpänä ja toimekkaampana kuin muut maanmiehemme pohjalainen, etenkin eteläpohjalainen on herkempi intohimojenkin oikuille. Aseta hänet hyljepyssyineen sota-aikana armeijan riveihin, anna hänelle johtaja, joka ymmärtää häntä ja jota hän ymmärtää - ja hän on, vaikk'ei kaikkein kuuliaisin ja sokeimmin totteleva, kuitenkin uskaliain ja toimeliain vainopolkujen astuja. - - Mutta annapa hyvien päivien tulla, huolten haihtua, annapa joutilaan nuorison kokoontua yhteen sunnuntai-iltoina, silloin pohjalainen vilkaisee ympärilleen, missä on se, joka haluaa mitellä voimiaan hänen kanssaan; hän etsii ylimielisyydelleen esiintymistilaisuuksia, hän ratsastaa naapurin hevoset pilalle yöaikaan tai sulkee rauhallisilta matkustajilta tien tai rientää kyläkunnittain tappeluun toisen kylän nuorisoa vastaan."

Mä oon ajatellu, että ainakin nelijän sorttisia ihimisiä Etelä-Pohojanmaa kasvattaa. Tavanomaanen-pohojalaanen on yritteliäs, etehenpäinpyrkivä, pikkuusen ittepäinen, mutta sellaanen mukava ja tavallinen tapaus. Sitten on sellaasia väkkyrä-pohojalaasia, joilla on virtaa niin palijo ettei peräs pysy. Ne touhuaa kaiken aikaa, niillä on sata ireaa ja ne laittaa maailman järijestyksehen ennenkä enimmät eres huamaa jotta se oli menny epäjärijestyksehenkään. Ainakin mun tuttavapiiris nämon yleensä naisihimisiä. No sitten on näitä kolloo-pohojalaasia, jokkei oikeen tiärä, kuinka niitten pitääs olla. Ne häjyylöö joskus ja yrittää kauhiasti trossata ja esittää. Jotenkin ne ettii omaa paikkaansa täs mailmas. Näiton onneksi vähemmistö, ja nämä kyllä on yleensä miähiä. Ja viälä on näitä pilikesilimäkulumas-pohojalaasia, jokka pärijää elämäs sellaasella vekkulilla asenteella ja jokka tuntuu näkevän asiat jotenkin kauempaa ja asettavan vaikeuretkin omaan mittakaavaansa. Nämä ihimiset on niitä itteironisen huumorin vilijelijöötä ja hyväntahtoosia huurattajia. Ne on niitä, jokka keksii laittaa tapahtumalle nimeksi Pikkuusen häjymmät pirot ja laittaa sitten sinne näkymättömän silimäniskun perähän ajatuksella, jotta älä ny tosissas ota, mutta mitäs siihen sanot.

Mutta toisaalta, aikamoosia kliseetähän nua monet luannehrinnat eteläpohojalaasista on. Olikohan tuaskaan nyt sitten miältä mun ruveta ihimisiä oikeen karsinoomahan. Jotenkin aharistavaa, kun rajatahan ja rajootetahan, että tälläänen nyt pitääs olla. Ja vaikkahan nyt sitten oliskin sellaanen, niin on sitä aina palijo muutakin. Ja kannattaakohan siihen Topeliuksehenkaan nyt niinkun ainuahan totuutehen uskoa, sehän oli kuuluusa satusetä.

Kyllä se niin on, että kaikellaasia ihimisiä tänne mahtuu, ja on aina mahtunu.

Tärkiää siinä irentiteetis on kai se, jotta oltaas yhyres jotakin enemmän kun itteksensä. Että olis joku eteläpohojaalaasuus, jonka vois jakaa. Ei niin jotta kaikki olis samanlaasia, mutta että koettaas yhteyttä, jaettaas omasta elämästä muille ja saataas samahanlaihin muilta paloja omaan elämään. Ja kyllähän sitä yhteesöllisyyttä täälä viälä on, vaikka ei se ookaan sellaasta kun joskus heinäkökkien aikahan. Eikä sen tarvittekaan, aijat ja tavat muuttuu. Mutta tärkiää on, että sitä löytyy nyt ja tulevaasuures.

Olisko se sitten kuitenkin niin, että irentiteetti ja yhteesöllisyys on jotenkin sopimusasioota. Niin että päätetähän yhyres, että näin ollahan ja näin teherähän. Ja siinä yhyres päättämises me eteläpohojalaaset ei nyt aivan huanoja olla. Kun haluaa teherä omasta elämästänsä ja yhteesöstänsä paremman, niin siinon aika hyvä lähtökohta sille irentiteetille. Siinä tahtomises ja yrittämises.

Niin paitsi Nurmon krillijonohon ei kyllä kannata mennä aamuyästä kovin palijo tahtomahan eikä yrittämähän. Rajansa kaikella.







Teppo Ylitalo
keski-ikäästyvä ja irentiteettiänsä ettivä lapualaanen kulttuurihörhö

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Häjy-kaffilan blogi on avattu!

Blogi kertoo kahvilan järjestäjien matkasta Pikkuusen häjymmät pirot -tapahtumaan.

Leipomo Pirjon Pakari sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu yhdistävät voimansa ja pystyttävät torikahvilan Senaatintorille 7.-9.6.2012. Seinäjoen ammattikorkeakoulun restonomi- ja muotoiluopiskelijat ovat suunnitelleet kahvilan ilmeen, tuotteet ja toiminnallisuuden. 

Häjy-kahvilan tuotantoprosessia pääsee nyt seuraamaan opiskelijoiden toteuttamasta blogista osoitteessa http://hajykaffila.blogspot.com/