keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Eteläpohjalaisten opiskelijaelämää Helsingissä

Lakialta on pitkä matka isoolle kirkolle. Silti ainakin Etelä-Pohjalaisen Osakunnan katon alla näyttää siltä, että varsin moni pohjalainen nuori on astunut etelään vievään junaan. Miksi näin ja mitä ne opiskelijat edes siellä oikein puuhaavat? Meillä, neljällä Helsingin yliopistossa opiskelevalla pohjalaisella, on siihen yksi monista vastauksista.

”Täällä on ihimisiä kuin on muurahaisia keossa. Ja niillä on aina kiirus.” Katson iltapäivän ruuhkaa matkalla yliopistolta kotiin. Silti olen asunut täällä betoniviidakossa yli neljä vuotta. Kiire tarttuu. Huomaan juoksevani metroon, vaikka seuraava tulee muutaman minuutin kuluttua. Kotona Pohjanmaalla minun vitsaillaan olevan helsinkiläinen. Älköön kukaan kutsuko minua tuolla nimellä! Olen syntynyt pohjalaisena ja kuolen pohjalaisena. Stadilaisesta tulevat vain mieleen espoolaiset kämppikseni, joille Seinäjoki on jossakin Joensuun naapurissa. Toisaalta onhan mullekin Espoo ja Vantaa vähän sama asia.

Jotkut meistä ovat päätyneet Helsinkiin, koska unelma-alaa ei voi opiskella muualla. Toisia houkutteli suuri ja kaunis pääkaupunkimme. Yhtä kaikki, sadat kilometrit lakeuksien ja Helsingin välillä ovat opettaneet
itsenäisyyttä. Ja myös sen ettei Helsinki nyt niin kummoinen paikka ole. Toki se on suuri - joten jokaiseen makuun löytyy tekemistä. Ihmisiäkin on paljon, joten joukkoon mahtuu niitä etukäteen pelkäämiäni koppavia ja epäkohteliaita. Toisaalta olen saanut myös hyviä ystäviä paljasjalkaisista stadilaisista – ehkä olemme onnistuneet myös häivyttämään ennakkoluuloja ”maakunnista” ja ”Hesasta” puolin ja toisin. Toisia meistä lakeus kutsuu takaisin valmistumisen jälkeen, toisia ehkä ei. Mutta pohjalaisuus on se, mikä on matkassa mukana joka tapauksessa.

Helsingissä pohjalaiset opiskelijat kokoaa yhteen 100-vuotias Ostrobotnia-talo, pohjalaisen ylioppilaan toinen koti pääkaupunkiseudulla. Se yhdistää myös meitä, eri paikkakunnilta kotoisin olevia eri alojen opiskelijoita. Etelä-Pohjalainen Osakunta oli ensimmäisinä kuukausina Helsingissä oivallinen paikka koti-ikävän hoitamiseen. Siellä kuuli tuttua murretta, ja ihmiset tiesivät heti, missä kotipaikkakuntasi sijaitsee. Sittemmin tie vie sinne tapaamaan uusia ja vanhoja ystäviä.
ä ”pikkuusen häjymmät pirot”. Eteläpohjalaiset opiskelijat i sijaitsee. Ostrobotnian katon alla on solmittu ystävyys- ja rakkaus


Kuten kaikkialla, missä kaksi tai kolme eteläpohjalaista kohtaa, niin myös Helsingissä saadaan helposti aikaan kunnon pirot eli ryskööt.  Osakunnan elämää juhlat jaksottavat mukavasti.  Lukukausien alussa pidetään vapaamuotoisia kaudenavajaisia, syksyllä sadonkorjuukauden päättää opiskelijoillakin parttenkoliaaset, jossa helavyö helisee, jussi-kuosi vilkkuu ja kansallispuvut luovat kansallisromanttista tunnelmaa. Yhteys muihin pohjalaisiin saadaan loppusyksyllä Porthanjuhlissa, jota vietetään jak amattoman Pohjalaisen osakunnan muistoa kunnioittaen. Silloin murteiden ja kielten sekamelskassa on eteläpohjalainen ihan ihmeissään.

Kevään kynnyksellä, maaliskuussa, vietetään koko eteläpohjalaisen opiskeluvuoden merkittävimpiä juhlia. Tuolloin pääkaupunkiseudulla vaikuttavat eteläpohjalaiset ja pohjalaismieliset kokoontuvat maineikkaan Ostrobotnian suureen juhlasaliin, vaakunoiden ja menneiden merkkihenkilöiden kuvien alle. Daamit kilpailevat kauneudessaan keväisen lakeuden kanssa ja herrasmiehet ovat pukeneet frakin päälleen muistuttaen eteläisen pallonpuoliskon lintueläimiä. Tuolloin suuren salin täyttävät tutut kansalaulut ja ylioppilaselämän riehakkaat rallatukset. Juhlat saavat juhlallisen päätöksen akateemisista tansseista, jolloin voi aavistella tunnelmia kesäisistä tanssilavoista viimeisine valsseineen.

Tänä vuonna pohjalaiset juhlivat vielä näyttävästi kesäkuussa, jolloin koko kaupungin täyttää pohjalaisten laulu. Koko kaupunki saa tuolloin kuulla ja nähdä , miten sitä osataankaan pitää ”pikkuusen häjymmät pirot”.

Pohjalaisuus ei lähde ihmisestä kulumallakaan. Vaikka Helsinki suomalaisittain ylivoimaisella kulttuuritarjonnallaan voikin kehittää ihmistä niin moneen suuntaan kuin mielikuvitusta riittää, tietynlainen yhteys tasaisen tukevaan maahan ja sitä halkoviin jokiin säilyy. Sellaisen ominaisuuden kuin pohjalaisuuden pysyminen merkitsee sitä, ettei ole pelkästään oman aikansa lapsi vaan osa pidempää jatkumoa. Jatkumot puolestaan tarvitsevat aina uusia linkkejä.

 




Minna Latva-Somppi





Juha Takala








Juhana Harju









Johanna Haapamäki

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti