Maakuntaylpeyttä pohjosesta etelhän
Mie tulin Kittilästä Etelä-Pohjanmaalle kesällä 2009. Se oli Tangomarkkinoitten aikhan, ku mie ajoin Seinäjoen Vapaudentietä pitkin kohti Törnävää ja ihmiset tanssi pitkin katuja. Silloin sitä kyllä vähä mietti, että mihinköhän on tultu. Mulla on kyllä juuret Lakeuksilla, äiti on Ylistarossa kasvanu ja siellä mieki olen lapsuuden kesät viettäny mumman ja paapan tykönä. Että tuttu paikkahan se Seinäjoki mulle oli, mutta en mie koskaan ollu ajatellu että mie tänne jäisin.
Mie otin koiranpennun silloin ku tänne muutin, niin ekana kesänä tuli tutuksi ainaki Kyrkösjärven mettät. Siellä sai koiran kanssa mennä ihan rauhassa, ku meinas alussa vähän ihmetyttää tämä ihmispaljous. Kyllä mulla huvitti, ku mie ekan kerran kiipesin Kyrkösjärven näköalatornille. Meillä pohjosessa tuollaset tornit pakkaa oleman pikkusen ylempänä merenpinnasta, ku täällä Lakeuksilla.
Mie aloin opiskelemhan tuossa Seinäjoen ammattikorkekoulussa, ja sieltä mie löysin paljo ihmisiä, jokka ajatteli elämästä samalla lailla ko mie. Vaikka porukkaa oli meijän luokalla ympäri Suomea, niin minun lähipiiri muodostu eteläpohjalaisista. Silloin mie aloin hoksata, että oikeasthan eteläpohjalaiset on tosi samanlaisia ko met lappilaiset. Meinaavat olla aika ittepäisiä, ja sellasia että jos elämä mennee liian hyvin, niin sitte ajethan ittensä johonki kommelluksiin. Tulleepahan hyviä tarinoita kiikkustuolissa kerrottavaksi.
Opiskelujen kautta mie olen tutustunu moniin ihmisiin, ja todennu kyllä, että ittepäisyyden lisäksi eteläpohjalaiset on kyllä melko päättäväisiä ja yritteliäitä ihmisiä. Täällä tuntuu olevan vähä sellanen ajattelutapa, että jos jotaki ei ole, ja sellanen haluthan, niin sellanen sitte tehhään. Minusta siitä on hyvänä esimerkkinä monenlaiset tapahtumat, joita tällä alueella järjestethän. Valtakunnallisesti tunnettuja tanssijoiden, autoilijoiden, rokkareiden, lasten, pelimannien ja ihmisten juhlia, jokka vuosi toisensa jälkhen saa ihmiset tulemaan Etelä-Pohjanmaalle, lakeuksille. Kyllähän se jostaki kertoo, jos ei muusta niin ainaki siitä että täällä osathan järjestää hyviä juhlia! Ne on niitä vanhoja ja vähän uudempia perinteitä, jokka tutkimuksienki mukhan saa ihmiset tulemhan tänne.
Ja niitä perinteitähän täällä riittää! Etelä-Pohjammaalla osathan kyllä ylpeillä omilla juurilhan, ja sehän on vain hyvä asia. Minusta Häjyt pirot on nyt just sitä varten: Helsingissä on sitte hyvä mahollisuus esitellä niin ne eteläpohjalaiset perinthet kuin ne uuemmatki keksinnöt, mitkä edustaa kaikki omalla persoonallisella tavallansa tätä maakuntaa. Siinä missä met lappilaiset ylpeilemmä tuntureilla ja hienoilla maisemilla, niin eteläpohjalaiset voi trossata sillä, että näköalatornille pääsee kiipeämhän hengästymättä.
Ja vaikka mie olenki Lapin tyttö tuntureitten juurelta, niin ei minua kyllä yhthän haittaa lähteä pikkusen häjyilemhän Senaatintorille eteläpohjalaisten kanssa.
Meeri Karusaari
Viestintäassistentti, Pikkuusen häjymmät pirot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti