keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Hyvää ja kirpeän pirteää talviaamua kaikille!


Tätä elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta raapustaessani on vielä reilut neljä kuukautta H-hetkeen. Vielä nukun yöni rauhassa ja saan syödyksi. Vatsani ei närästy, avovaimokin kertoi rakastavansa ja lapsemme tunnistavat vielä isänsä. Siis kaikki on hyvin. Silti on pakko tunnustaa, että työasiat liikkuvat päässäni 24/7, mikä minun kohdallani tarkoittaa hyvin pitkälti kaikessa inhottavuudessaan sitä, että kotona ollessani minua vaivaa välistä huono kuulo ja lasittunut katse.  Toivon, että perheeni jaksaa minua, koska he tietävät kokemuksesta sen, että palaan sieltä jostakin viimeistään kesälomalla. Onneksi nämä mainitsemani vaivat johtuvat täysin siitä, että nykyinen työni on hyvin mielenkiintoinen, haastava ja koen suurena kunniana sen, että saan toimia Etelä-Pohjanmaan maakuntajuhlien projektipäällikkönä.

Tänä aamuna vietin itseni kanssa iloisen hetken ulkorakennuksessa sijaitsevan saunamme putkien sulatuspuuhissa.  Samalla miettien sitä, että miten tämän blogin avaisi ja ajatuksiaan ilmaisisi.  No eihän siellä mitään kristallisaatiota blogin suhteen syntynyt, mutta onneksi ainakin putket aukesivat.  Se on vähän sama kuin tämän maakuntajuhlaprojektinkin kanssa. On ollut nimittäin erittäin mielenkiintoista tutustua maakuntamme ihmisiin, projekteihin, hankkeisiin, oppilaitoksiin, yritysten edustajiin, yhdistyksiin jne. Näiden tapaamisten, lukuisien palaverien ja heinäkuussa yksin toimistossa istuttujen välistä ahdistavienkin tuntien kautta on minulle pikkuhiljaa muodostunut käsitys siitä, miten maakuntaamme Senaatintorilla kannattaisi esitellä.

Ilman näitä upeita ihmisiä olisin lirissä. Toivon vielä näin projektin loppumetreillä sitä, että kaikki asiasta kiinnostuneet ihmiset ottaisivat yhteyttä ja kertoisivat rohkeasti ajatuksistaan ja ideoistaan koskien tulevia Pikkuusen häjympiä pitoja. Olivat ne sitten puolesta tai vastaan. Rehellisyyden nimissä todettava se, että olen vain pieni ihminen suuressa maailmassa, enkä mitenkään pysty ilman teidän apuanne rakentamaan maailman parhaita Pikkuusen häjympiä pitoja. Haluan korostaa, että pyrin kuitenkin vilpittömästi olemaan maakuntamme asialla ja tuottamaan kanssanne Helsinkiin sellaiset Pirot, notta oksat pois!








Pekko Hokkanen
Projektipäällikkö

1 kommentti: